Sunnuntai 30.03.2008

  Muistan tiistain tapahtumat kuin kaikki olisi tapahtunut vielä tänään. Ajattelin lähteä naapurimetsään juttelemaan puiden ja eläinten kanssa. Näin metsässä omituista valoa, ja ajattelin mennä katsomaan sitä, sitä kaunista värien tanssia. Minun ei olisi pitänyt tehdä sitä. Kun pääsin valon keskipisteeseen, näin silmäkulmastani Sam Nevan. Hänkin on keiju, kuten minäkin, mutta hän sattui minun epäonnekseni olemaan Genre lajin keiju. Genret ovat niin sanottuja "voimakeijuja''. Voimakeijut imevät heitä heikompien keijujen voimat itselleen.
  Käännyin kauhuissani juostakseni pakoon, mutta oli liian myöhäistä. Sam imi voimiani itseensä. Tuntui kuin ärtynyt karhu olisi repimässä sinua palasiksi. Kaaduin maahan voimattomana. Minua väsytti. Aivan kuin olisin valvonut viikon putkeen.
  Kun heräsin, en tunnistanut paikkaa missä olin. Eteeni astui vanha parrakas mies, päällään valkoinen kaapu. Luulin, että olen taivaan porteilla ja edessäni oleva mies olisi Pyhä Pietari, joka päättäisi pääsisinkö taivaaseen. Silmiäni häikäisi miehen takaa tuleva valo. Hän nosti minut vaivattomasti jaloilleni - kuin olisin ollut ilmaa kevyempää.
  Mies esittäytyi Tapani Metsäksi. Hän selitti minulle mitä oli tapahtunut ja missä olen. Sam oli imenyt kaikki voimani ja häipynyt vähin äänin. Olin maannyt elottomana kun Tapani löysi minut. En ole varma päivästä, sillä olen sekaisin, syystäkin.
  Tapani naurahti ja sanoi, että olen nukkunut neljä päivää. Heräsin siis sunnuntaina kello 15.37 Tarnossa, suojelija keijujen kylässä.
  Aloin juuri sisäistää asioita. Yritin avata siipeni ja lennellä hetken ympäriinsä. Se yleensä rentouttaa, mutta ei tällä kertaa. Muistin, että Sam oli vienyt voimani.
  ''Olen nyt siis.. ..vain tavallinen.. ..tyttö?'' Sanoin hiljaa, mutta tarpeeksi kovaa, että Tapani kuuli sen. Tapani hätkähti. Hän näytti miettivän jotain hyvin suurta asiaa.
  ''Sinut täytyy karkoittaa metsästäsi. Sinun täytyy mennä ihmisten pariin. Muista, ettet saa hiiskua menneisyydestäsi kenellekkään." Hän sanoi viimein.
  ''Mutta entä..." en ehtinyt sanoa asiaani loppuun, kun sanat jäivät kurkkuuni. Näin kaunista valoa. Valo saartoi minut. Se ei ollut samanlaista valoa, kuin Samin metsässä, ansassa, johon olin langennut.
  Valo katosi, ja tunsin jalkojeni alla viileää hiekkaa.